Sm-liigajoukkueiden pelaavia kokoonpanoja pienennettiin tälle kaudella 6 puolustajaan ja 12 hyökkääjään. Ajatus pelaajakuluissa säästämisestä on jalo, mutta asiaa ei ole ajateltu loppuun asti. Eiväthän joukkueen 13. hyökkääjä ja 7. puolustaja ole yleensä mitään kalliita miehiä. Tulilinjalla ovat omat juniorit. Tämä on harmillinen asia. Väitän, että pelaajakuluissa säästetään maksimissaan 20 000 euroa vuodessa per joukkue. Tämä on prosentuaalisesti olematon säästö keskimäärin yli 1,5 miljoonan pelaajabudjeteilla operoiville seuroille. Ymmärtäisin, jos säästö olisi 200 000 euroa.
Uudistus hävitti osan niistä lipuista, joilla juniori-ikäinen pelaaja saa mahdollisuuden ponnistaa sm-liigaan. Toinen uudistuksen miinuspuoli on pelin sisällä tehtävien muutoksien väheneminen. Aika hankala on pudottaa kuudesta puolustajasta viiteen, vaikka valmentaja katsoisikin sille olevan tarvetta esimerksi huonon peliesityksen vuoksi. Tai toinen skenaario on vaikka kahden puolustajan loukkaantuminen pelin sisällä. Ja hups, ollaankin liikkeellä neljällä pakilla.
Asian kääntöpuolella Mestis saa liigasta marginaalipelaajia, jotka nostavat sarjan tasoa. Mielestäni tälle kaudella Mestis on vahvistunut selkeästi. Joukkueet ovat saaneet vahvistuksikseen useita jo muutamia kausia Sm-liigassa pelanneita pelimiehiä. Tämä tuo Mestikselle uskottavuutta ja uskonkin, että keväällä pelataan taas tiukka karsintasarja.
Vaakakuppi kääntyy kuitenkin tuhlaukseen. Pelien sisäisen dynamiikan ja junioreiden näyttöpaikkojen väheneminen ovat kehitystä väärään suuntaan.
Lätkäjätkä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti